Mikä saa sinut jättämään kirjan kesken?

Tämän postauksen innoittivat lähiaikoina keskenjääneet kirjat, viimeisimpänä Kauko Röyhkän Kaksi Aurinkoa. Mitä enemmän luen, sitä nirsommaksi käyn, elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt, että kannattaisi lukea huonoja tai edes keskinkertaisia kirjoja. Tämä on tietenkin täysin subjektiivista, kaksi ihmistä harvemmin kokee samaa kirjaa täysin samalla tavalla.

Röyhkän kohdalla syynä oli mauttomuus. Sensaatiohakuinen, inhorealistinen teos avautui minulle vain härskin miehen revittelynä, alatyylisenä. Pidän kauniista kielestä ja ennemmin vertauskuvista kuin sukuelinten naamaan työntämisestä. Moni näkee tässäkin varmasti rohkeutta ja suorapuheisuutta, eivätkä hekään ole väärässä.

Muutama vuosi takaperin yritin lukea Eiji Yoshikawan Musashia, mutta puolen välin paikkeilla minua alkoi hiertämään kuinka yksi kirjan naishahmoista raiskattiin kuin ohimennen, useaan kertaan. Se saattoi olla todellista aikalaiskuvausta, naisten olot olivat surkeat samuraiden aikakaudella, mutta minulle se myrkytti muuten niin seesteisen ja jopa hartaan miekkamiestarinan.

Myös Ken Folletin historialliset mammuttikirjat alkoivat useamman luettuani toistamaan itseään jäykkien penisten ja raiskausten suhteen. En ole allerginen seksille ja seksuaaliselle väkivallallekin on paikkansa ja tarkoituksensa, mutta ne ovat teemoina riskialttiita ja antavat teokselle vahvan leiman.

Toki on muitakin syitä miksi kirja saattaa jäädä kesken, se voi olla tylsä, aihe ei olekaan sitä mitä sen kuvitteli olevan tai henkilöhahmot toimivat epäloogisesti. Mikä saa sinut jättämään kirjan kesken?