Lukupäiväkirja 2020-2021

Olen viimeisen vuoden ajan ja vähän ylikin laittanut muistiin mitä on tullut luettua. Näköjään mennyt tietokirjojen puolelle aika rankasti mutta on siellä muutakin kamaa seassa. Ottakaa vinkkejä tai kommentoikaa omia lukemisianne jos nappaa.

Martin Millar: Alby nälkäkurjen maitosota

Heti omituiseen päätyyn. Sarjakuvamainen kertomus englantilaisesta pirikauppiaasta.

John Steinbeck: Of Mice and Men

En tajua miten olin tuon ohittanut, ytimekästä proosaa.

Iiro Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-Ahoon Oudon jätkän kirjoittama versio Suomi-nassejen historiasta.

Lauri Jalkanen: Utin Murha 1914

Jännää ajankuvaa kotiseudulta mutta huonosti kirjoitettu

David Lagercrantz: Minä, Zlatan

Penkkiurheilijan pakkolukemista vaikka onhan tuo ylimielinen paskiainen

Artemis Kelosaari: Kannibaalikirja

Kattava pintaraapaisu aiheeseen mutta jätti olon vähän vajaaksi

Sami Hilvo: Viinakortti

Mielenkiintoinen näkökulma sotaan ja elämään ylipäänsä homoseksuaalien kannalta

Rosa Liksom: Everstinna

Rankka mutta palkitseva kuvaus ss-upseerin everstinnan elämästä Suomen lapissa

Antti Heikkinen: Juice Leskinen, Risainen Elämä

Mahtavan sanoittajan hienosti kirjoitettu elämänkerta

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Faktoihin nojaavaa historiallista fiktiota parhaimmillaan, vähän niinkuin Antti Tuuri jolla on tunteet.

Paavo Rintala: Sotilaiden äänet

Autenttista sotakertomusta vähän sodan jälkeen haastatelluilta veteraaneilta, lienee hankalasti saatavissa nykyään.

Tuija Wetterstrand: Hennalan helvetti

Sisällissodan matskua, enimmäkseen keskittyy vankien uudelleenkoulutukseen

Albert Zoller: Hitlerin yksityissihteeri kertoo

Myös vanha kirja mutta aika jännä. Tiesittekö että Hitler oli taitava imitaattori?